Lasten ja nuorten psykososiaalisen kehityksen tueksi ja ongelmien varhaiseen hoitoon on kehitetty lukuisia menetelmiä. Menetelmiä käytetään vanhemmuuden ja perheiden tukemiseksi sekä lapsen/nuoren ja hänen läheisimpien aikuisten vuorovaikutukseen ja kasvatuskäytäntöjen tukemiseksi (Westman ym. 2005, Halme ym. 2010) sekä varhaiskasvatuksessa ja koulussa ja opiskeluympäristössä käytettäviksi (Anttila ym. 2016). Osa menetelmistä on suomalaisissa hankkeissa kehitettyjä, osa on tuotu Suomeen ulkomailta ja osa on edelleen kehitetty Suomessa ulkomaisen menetelmän pohjalta. Joitakin menetelmiä on tutkittu useissa eri kulttuurisissa konteksteissa, erilaisilla väestöryhmillä ja erilaisilla tutkimusasetelmilla ja metodeilla. Osasta menetelmistä on vähän tai ei ollenkaan tutkimusnäyttöä. Tässä suunnitelmassa keskitytään vain menetelmiin, jotka kohdentuvat vanhemmuuden ja perheiden tukemiseen sekä lapsen/nuoren ja hänen läheisimpien aikuisten vuorovaikutukseen ja kasvatuskäytäntöjen tukemiseen. Toinen edellytys on, että menetelmistä on olemassa laadukasta tutkimusnäyttöä.
Tutkimustiedon mukaan vaikuttavilla menetelmillä on tiettyjä yhteisiä ydintekijöitä. Menetelmällä tulisi olla rajattu kohderyhmä, tutkimukseen pohjautuva teoria ja selkeästi määritelty koulutus ja materiaalit (Marklund ym. 2012 kts Kasvun tuki). Nykyisen implementaatiotutkimuksen ja käytännön kokemusten perusteella tiedetään, että tiedon levittäminen uusista työmenetelmistä ja työntekijöiden kouluttaminen menetelmien käyttöön ei yksistään riitä, jotta kohderyhmä hyötyisi menetelmästä. Uuden psykososiaalisen menetelmän käyttöönotto vaatii johdon ja keskijohdon pitkäjänteistä sitoutumista. Tutkimusten mukaan uutta vaativaa työmuotoa ei voi aloittaa, jos ei samalla voi luopua vanhoista toimintatavoista, vähentää muuta työmäärää ja saada esimiehen ja työyhteisön tukea menetelmän aloittamiselle (Jones ym. 2012, Furlong ym. 2104). Esimiesten tulee varmistaa, että työntekijät saavat mahdollisuuden menetelmän käytön vertaistukeen, mentorointiin, työnohjaukseen ja ylläpitokoulutukseen. Systemaattinen katsaus lasten ja nuorten mielenterveyden näyttöön perustuvien menetelmien levittämisestä ja käyttöönotosta osoittaa, että eniten tutkimusnäyttöä on menetelmäuskollisuuden seurannasta (fidelity monitoring) ja ohjauksen hyödyllisyydestä (supervision). (Novins ym. 2013)
Vaikuttavien menetelmien puutteellista käyttöönottoa on pidetty keskeisenä ongelmana palveluissa, joiden tehtävänä on edistää ja hoitaa lasten ja nuorten mielenterveyttä, myös kansainvälisesti (Novins ym. 2013, Graef-Martins ym. 2008). Vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien levittäminen niin, että niitä käytetään siihen kohderyhmään, johon tarkoitettu ja niin kuin tarkoitettu, on haastavaa. Professori Kellam (2003) katsoo vaikuttavuuden toteamisen jälkeen psykososiaalisen menetelmän olevan vasta kehittämisen toisella portaalla. Edessä olevat portaat ovat menetelmän ylläpito, asteittainen käyttöönoton laajentaminen ja lopulta ylläpito systeemitasolla. Fixsenin ja työtovereiden (2009) mukaan menetelmän levittäminen jakautuu neljään vaiheeseen: 1. Eksploraatio, jossa selvitetään kohderyhmä tarpeet ja päättäjien ja ammattilaisten valmiutta kyseiseen muutokseen. 2. Installaatio, jossa on saavutettu konsensus uuden menetelmän levittämisestä. 3. Aloittaminen, jota käytännön tasolla tukee mahdollisesti aloitusryhmä. 4. Ylläpitovaihe, jossa uusi menetelmä on tullut osaksi organisaation rutiineja. Ylläpito edellyttää, että on resurssit ymmärtää mahdolliset ongelmat, toimia puutteiden kanssa ja tehdä tarvittaessa parannuksia. Menetelmien levittämisen haasteista on kertynyt tutkimusnäyttöä ja käytännön kokemuksia, joista voidaan ottaa oppia. Verrattain uusi asia on työntekijöiden ja kokemusasiantuntijoiden oma osallistuminen implementaatioprosessiin.
United Nations Office on Drugs and Crime, UNODC, (2009) suosittelee, että psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoa varten perustetaan kansallisesti työryhmä, joka valmistelee menetelmän käyttöönoton, koulutukset, levittämisen ja ylläpidon sekä seuraa intervention juurtumista ja tuloksia. Suomessa Terveydenhuoltolaki velvoittaa palvelun tarjoajat näyttöön perustuvien menetelmien käyttöön. Sosiaali- ja terveysministeriön teettämä kartoitus lasten mielenterveyden edistämisestä ja mielenterveyden häiriöiden ehkäisystä suosittelee, että Suomeen tulisi perustaa muiden Pohjoismaiden tavoin kansallinen taho, joka arvioi lasten mielenterveystyössä käytettäviä psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuutta, käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta ja ohjeistaa sekä valmistelee menetelmien laajamittaista juurruttamista. (Borg 2015.) Toimiva lastensuojelutyöryhmän loppuraportti suosittelee, että Käypä hoito- järjestelmän kaltainen rakenne pitäisi perustaa Suomeen myös lastensuojelun tueksi. (STM 2013.)
Suomen Mielenterveysseura ja ITLA ovat käynnistäneet Suomessa Kasvun tuki – varhaisen vaikuttavan tuen tietolähteen muiden Pohjoismaiden esimerkkien mukaan (Norja Ungsinn, Ruotsi Metodguiden, Tanska Vidensportalen).
Kasvun tuki arvioi lasten, nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen tarkoitettujen työmenetelmien tutkimusnäyttöä, vaikutusta, käyttökelpoisuutta ja eettisyyttä, jotta esimiehet ja päättäjät saavat apua kustannustehokkaiden ja käyttökelpoisten ja turvallisten työvälineiden valitsemiseen lasten ja perheiden avuksi. Kasvun tuen ohjausryhmässä ja tieteellisessä neuvostossa on mukana Suomen keskeiset tieteelliset toimijat menetelmien, erityisesti lasten tuen menetelmien, tutkimisesta ja arvioinnista. Kasvun tuki arvioi paitsi menetelmien tutkimusnäytön myös menetelmän turvallisuuden, käyttökelpoisuuden ja eettisyyden. (Björklund ym. 2015 Kasvun tuki)
Näyttöön perustuvan varhaisen tuen, hoidon ja vanhemmuustaitojen työkalupakkiSuunnitelma kansallisen ja maakunnallisen toimeenpanon tueksi (projektisuunnitelma)28.9.2016