Perhekeskustoiminnalla haetaan ratkaisua hajanaisen palvelujärjestelmän kyvyttömyyteen vastata lasten ja perheiden avuntarpeisiin viivyttelemättä ja kustannusvaikuttavasti. Tavoitteena on kehittää perhekeskustoimintamalli, joka kokoaa pirstaleiset palvelut ja edistää asiakkaan tarpeiden kohtaamista. Erilaisten perheiden avuntarpeisiin vastaamattomuus, palvelujen pirstaleisuus ja palvelukulttuurin ongelmat johtavat lasten, nuorten ja perheiden ongelmien monimutkaistumiseen, pahoinvointiin, eriarvoistumisen lisääntymiseen ja syrjäytymiseen. Seurauksena erityispalvelujen tarve lisääntyy ja kustannukset kasvavat.
Kansallisesti perhekeskustoiminnan kehitystyö alkoi 2000-luvulla osana PERHE-hanketta (2005-2007). Kehittämistyön keskiössä on ollut vanhemmuuden ja parisuhteen vahvistaminen ja perheiden osallisuuden tukeminen peruspalveluissa sekä paikallisten toimijoiden kumppanuus. Tämä vaihe loi suuntaviivat perhekeskustoiminnan myöhemmälle kehittämiselle.
Kansallisen, laaja-alaisen ja monialaisesti toimivan mallin kehittäminen käynnistyi osana Kaste-ohjelmaa 2008-2015. Kasteen ensimmäisellä ohjelmakaudella (2008-2011) perhekeskustoimintaa kehitettiin Remontti-hankkeessa Turussa, Tukeva-hankkeessa Oulun seudulla ja Kainuussa, Kasperi-hankkeessa Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä sekä Keski-Suomessa. Tällä kaudella kehitettiin erityisesti verkostomaista tapaa toimia sekä vanhempien vertaistukitoimintaa ja tunnistettiin tarve kehittää johtamista niin, että se tukee monialaista perhekeskustoimintaa.
Toisella ohjelmakaudella 2012-2015 perhekeskustoiminta oli yksi Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan -osaohjelman kärjistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemä perhekeskusselvitys osoitti, että perhekeskustoiminnalla ei ollut yhtenäistä määritelmää eikä yhtenäistä sisältöä.
Kaste-ohjelman toimeenpanosuunnitelman mukaisesti perhekeskustoiminta kohdistui pääasiassa alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen ja perheille. Perhekeskus toimi monialaisesti, mukana olivat neuvola, varhaiskasvatus, perhetyö, järjestöt, seurakunnat, lastensuojelu, erityistyöntekijät sekä kasvatus- ja perheneuvola. Toimintaa kehitettiin siten, että perheiden kohtaamispaikasta tuli olennainen osa perhekeskustoimintaa, joka osaltaan mahdollisti perheiden keskinäisen vertaistuen. Keskeistä ohjelmakaudella oli vanhemmuuden tukemisen ja perheiden osallisuuden vahvistaminen. Ymmärrettiin, että perhekeskustoiminta edellyttää toimijoiden yhteistyötä ja toimivaa monialaista johtamista. Perhekeskustoimintaa kehitettiin yhteistyössä hankkeiden, kuntien, järjestöjen, seurakuntien toimijoiden ja perheiden kanssa. Nämä luonnehdinnat edustivat ensimmäisiä yrityksiä määritellä perhekeskustoimintaa.
Toisen ohjelmakauden aikana haettiin yhteistä näkemystä suomalaisesta perhekeskuksesta ja tunnistettiin keskeisiä onnistumisen kriteerejä, samalla perhekeskustoiminta laajeni seutukunnalliseksi. Kansallisesti tuotettiin malli järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehtoistoimijoiden roolista ja tehtävistä perhekeskustoiminnassa ml. perhekeskuksen lupaus perheille 2015 (Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Väestöliitto, Marttaliitto, Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ja seurakunnat). Tällöin kuvattiin myös monialaisen perhekeskuksen kehittämisen vaiheet. Osaamisen monialaiseksi vahvistamiseksi tehtiin yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa ja valmisteltiin ehdotus erikoistumiskoulutuksen suunnittelemiseksi. Ehdotuksen toteuttamiseksi haettiin rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Hyödynnettiin kansainvälistä ja erityisesti pohjoismaissa tehtyä kehittämistyötä (Socialstyrelsen 2008, Thyrhaug ym. 2011) sekä kansallista kehittämistyötä (mm. Kaste ohjelma 2008 – 2012 ja yhteen sovittava johtaminen).
Perhekeskustoimintamallin kehittämisen tilanne Lape-muutosohjelman alkaessa
Lape-muutosohjelman alkaessa perhekeskustoimintaa on käynnissä ja kehitteillä kymmenissä kunnissa ja seutukunnissa eri puolilla Suomea, mm. Pohjois-Suomessa, Itä- ja Keski-Suomessa, Väli-Suomessa, Länsi-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveyden edistäminen perusterveydenhuollossa -kyselyn (2016) mukaan perhekeskustoiminta on edelleen levinnyt ja toiminnassa on mukana jo useita palveluja. (Liite 2.) Jatkokehittämistä tukee, että mallia on kokeiltu erilaisissa konteksteissa: suurissa, keskikokoisissa ja pienissä kunnissa, usean kunnan kuntayhtymissä ja myös maakuntatasolla. Osa kokeiluista on tehty pitkien välimatkojen alueella.
Lapsiperhepalveluja koskeva lainsäädäntö (mm. terveydenhuoltolaki, VNA 338/2011, sosiaalihuoltolaki, varhaiskasvatuslaki, ks. Liite 3) velvoittaa toimijoita yhteistyöhön. Lisäksi se velvoittaa järjestämään perhekeskustoimintaan sisältyviä palveluja ja toteuttamaan sitä tukevia linjauksia, periaatteita ja sisältöjä (esim. hoidon ja palvelutarpeen arviointi, vanhemmuuden tuki, vertaistuki). Tehty työ antaa hyvän perustan täsmentää toimintamallia sote-uudistuksen edellyttämällä tavalla maakuntien ja tulevaisuuden kuntien toimintaympäristöön. Meneillä olevissa digitalisaatiohankkeissa (esim. Kanta, yksi yhteinen asiakassuunnitelma) kehitetään yhteisiä tietojärjestelmiä, jotka tukevat perhekeskustoiminnan tavoitteiden saavuttamista. Kokemukset kuntakehittämisestä osoittavat, että voimien suunnitelmallinen kokoaminen tuottaa synergiaetuja, ja tätä työtä kannattaa jatkaa. Perhekeskustoimintamalli auttaa ratkaisemaan luvun alussa kuvattuja ongelmia. Sen käyttöönotto edellyttää kuitenkin vaiheistamista ja pitkäjänteistä suunnitelmallista työtä.
Perhekeskustoiminnasta odotettavissa olevat hyödyt
Saatujen kokemusten ja selvitysten mukaan perhekeskustoiminta hyödyttää lapsia ja perheitä, työntekijöitä ja palvelujärjestelmää sekä koko yhteiskuntaa. Lapsille ja perheille perhekeskustoiminta antaa arjen tukea ja monipuolistaa palvelutarjontaa sekä antaa uusia toimintamahdollisuuksia. Tarpeiden mukainen avun saanti mahdollistuu aikaisempaa nopeammin, kohdennetummin ja koordinoidummin. Palvelujen saavutettavuus paranee, kun perhe ohjautuu oikealle työntekijälle viiveettä. Useita palveluja samanaikaisesti tarvitseva asiakas tulee paremmin autetuksi, kun on huolehdittu palvelujen koordinoinnista ja vastuista. Palvelujen verkoston avulla on mahdollista järjestää aikaisempaa monipuolisempaa ammattilaisten sekä vapaaehtoisten ja vertaisten antamaa apua ja tukea mm. vanhemmuuteen.
Työntekijöiden yhteinen suunnittelu yhtenäistää toimintatapoja ja parantaa laatua, vähentää päällekkäistä toimintaa, helpottaa toisten työn tuntemista ja auttaa työntekijöitä toimimaan itsenäisemmin ja ottamaan kokonaisvastuuta perheiden tilanteesta. Yhdessä toimiminen myös parantaa työntekijöiden työssä jaksamista ja työhyvinvointia.
Myös yhteiskunta hyötyy palvelutarpeiden varhaisemmasta tunnistamisesta sekä tuen ja hoidon järjestämisestä. Perhekeskustoimintamallin mukainen toiminta näkyy taloudellisina hyötyinä.
Perhekeskustoimintamalli on osa LAPE-muutosohjelman kokonaisuutta Lapsi- ja perhelähtöiset palvelut ja toteuttaa sen tavoitteita.
Maakunnassa ja sen alueella sijaitsevissa kunnissa kaikki lasten, nuorten ja perheiden palvelut on sovitettu yhteen lapsi- ja perhelähtöiseksi palvelujen kokonaisuudeksi.
Oikea-aikainen palveluiden saatavuus on parantunut, kun tuen painopiste on siirtynyt korjaavista palveluista kaikille yhteisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen tukeen ja hoitoon.
Maakunta- ja kuntatasolla on toimivat rakenteet ja sopimuskäytännöt järjestöjen ja seurakuntien kanssa tehtävälle yhteistyölle ja näiden lapsille, nuorille ja perheille tuottamat tukimuodot ovat osa palvelukokonaisuutta.
Lapsi- ja perhelähtöiset palvelut käsittävät matalan kynnyksen palvelut (perhekeskustoimintamalli ja varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lapsen ja nuoren hyvinvoinnin tukena) ja erityistason palvelut (erityis- ja vaativimman tason palvelut) (Kuvio 1).
Kuvio 1. Maakunnalliset kehittämiskokonaisuudet
Matalan kynnyksen palvelujen verkostoiminen - PerhekeskustoimintamalliSuunnitelma kansallisen ja maakunnallisen toimeenpanon tueksi (projektisuunnitelma)28.9.2016