1 Tausta

Suo­mes­sa mo­lem­mat van­hem­mat osal­lis­tu­vat laa­jas­ti työ­mark­ki­noil­le ja te­ke­vät pää­a­si­al­li­ses­ti koko­ai­kais­ta työ­tä, mikä li­sää työn ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­sen mer­ki­tys­tä. Työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen edis­tä­mi­sek­si on ke­hi­tet­ty lain­sää­dän­töä, teh­ty laa­ja­poh­jais­ta mi­nis­te­ri­ö­ta­son työ­ryh­mä­työs­ken­te­lyä (esim. Moni­muo­toi­set per­heet -työ­ryh­mä 2015, Van­hem­pain­va­paa­työ­ryh­mä, muis­tio 2011) sekä to­teu­tet­tu usei­ta eri tut­ki­mus- ja ke­hit­tä­mis­hank­kei­ta.

Työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen pe­rus­ta­na on laa­du­kas ja kat­ta­va päi­vä­hoi­to, kou­lu­jen aamu­päi­vä-, ilta­päi­vä- ja ker­ho­toi­min­ta sekä per­he­va­paa­lain­sää­dän­tö ja sen pii­riin kuu­lu­vat äi­tiys-, isyys- ja van­hem­pain­va­paa, hoi­to­va­paa ja osit­tai­nen hoi­to­va­paa sekä ti­la­päi­nen hoi­to­va­paa. Per­heen ja työn yh­teen­so­vit­ta­mi­sen pe­rus­ta­na on myös tasa-ar­vo­lain vel­voi­te (6§) hel­pot­taa nais­ten ja mies­ten osal­ta työ­e­lä­män ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mis­ta kiin­nit­tä­mäl­lä huo­mi­o­ta eten­kin työ­jär­jes­te­lyi­hin. Kes­kei­set lait, joil­la on mer­ki­tys­tä työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen kan­nal­ta ovat laki las­ten koti­hoi­don ja yk­si­tyi­sen hoi­don tu­es­ta (osit­tai­nen hoi­to­raha), pe­rus­o­pe­tus­laki (aamu- ja ilta­päi­vä­toi­min­ta), laki ja ase­tus las­ten päi­vä­hoi­dos­ta, sai­raus­va­kuu­tus­laki (van­hem­pain­päi­vä­ra­hat), työ­aika­laki, työ­so­pi­mus­laki (esim. pois­sa­olo lap­sen sai­rau­den vuok­si, syr­jin­tä­kiel­to ja tasa­puo­li­nen koh­te­lu), työ­tur­val­li­suus­laki, vuo­rot­te­lu­va­paa­laki ja vuo­si­loma­laki. La­kien li­säk­si työ­pai­koil­la so­vel­le­taan työ- ja vir­ka­ehto­so­pi­mus­ten kir­jauk­sia.

Työn ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­nen näyt­täi­si siis hy­vin­kin ole­van mah­dol­lis­ta, kun kat­so­taan sen edes­aut­ta­mi­sek­si so­vit­tu­ja ja sää­det­ty­jä jär­jes­tel­miä. Käy­tän­tö näyt­tää kui­ten­kin toi­sel­ta. Per­he­va­pai­ta pi­tä­vät edel­leen pää­osin äi­dit ja pit­kiä per­he­va­pai­ta lä­hes yk­sin­o­maan nai­set. Isät pi­tä­vät ly­hyi­tä, isil­le kor­va­mer­kit­ty­jä va­pai­ta. Var­sin­kin pien­ten las­ten isät te­ke­vät pit­kiä työ­päi­viä ja koti­työ ja­kau­tuu epä­ta­sai­ses­ti van­hem­pien kes­ken äi­tien teh­des­sä suu­rim­man osan koti­töis­tä. Kou­lu­i­käi­set lap­set ja nuo­ret ovat usein pit­kiä ai­ko­ja yk­sin ko­to­na van­hem­pien ol­les­sa töis­sä, sai­raan lap­sen hoi­to-oi­keus päät­tyy lap­sen ol­les­sa 10 vuo­den ikäi­nen ja osit­tai­nen hoi­to­va­paa jo ai­em­min.

Vä­es­tö­lii­ton Per­he­ba­ro­met­ris­sa (2015) osoi­tet­tiin työ­e­lä­män epä­var­muu­den vai­kut­ta­neen syn­ty­vyy­den las­kuun Suo­mes­sa. Työ­ter­veys­lai­tok­sen Työ ja per­he-elä­mä –oh­jel­man sel­vi­tyk­sen mu­kaan (2014 ja 2015) mies­val­tai­sil­la työ­pai­koil­la on edel­leen vai­ke­am­pi ot­taa pu­heek­si pois­sa­o­lo­ja per­he­va­paan tai mui­den per­he­syi­den ta­kia ja suh­tau­tu­mi­nen per­hee­seen ja yh­teen­so­vit­ta­mi­sen jär­jes­te­lyi­hin on kiel­tei­sem­pää kuin muil­la työ­pai­koil­la. Ti­las­to­kes­kuk­sen työ­olo­tut­ki­muk­seen vas­tan­neis­ta noin joka kol­mas oli sitä miel­tä, että per­he­va­paal­le jää­mi­nen oli mie­hil­le mel­ko tai erit­täin vai­ke­aa. Ke­hit­tä­mi­sen va­raa on myös työ­paik­ko­jen per­he­myön­tei­ses­sä ilma­pii­ris­sä sekä toi­min­ta­ta­po­jen te­hok­kaam­mas­sa ja tasa­puo­li­sem­mas­sa hyö­dyn­tä­mi­ses­sä. Vä­es­tö­lii­ton to­teut­ta­mis­sa useis­sa ke­hit­tä­mis­hank­keis­sa on osoi­tet­tu, mi­ten per­he­ys­tä­väl­li­sen työ­kult­tuu­rin muu­tok­sia asen­teis­sa ja toi­min­ta­ta­vois­sa saa­daan työ­pai­koil­la käy­tän­nös­sä ai­kaan. Työ­ter­veys­lai­tok­sen sel­vi­tyk­sen mu­kaan käy­tän­tö­jä seu­ra­taan ja kir­ja­taan va­jaal­la puo­lel­la työ­pai­kois­ta ja per­he­myön­tei­syy­den to­teu­tu­mi­nen vaih­te­lee työn­an­ta­ja­sek­to­rin, työ­pai­kan koon ja suku­puo­li­ja­kau­man mu­kaan (2014 ja 2015). Työ­pai­koil­le tar­vi­taan myös li­sää käy­tän­tö­jä, jot­ka edis­tä­vät sekä mies­ten että nais­ten per­he­va­pai­den ja työ­aika­jous­to­jen tasa­puo­lis­ta käyt­töä. Näi­den muu­tos­ten ai­kaan saa­mi­sek­si esi­mies­ten osaa­mi­nen on kes­kei­sel­lä si­jal­la.

Vaik­ka useil­la työ­pai­koil­la hyö­dyn­ne­tään jo nyt mo­nia työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mis­ta hel­pot­ta­via jous­to­ja, tie­toa eri kei­nois­ta ja nii­den hyö­dyis­tä on le­vi­tet­tä­vä te­hok­kaas­ti työn­an­ta­jil­le. Hen­ki­lös­tön hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­sek­si ja tuot­ta­vuu­den li­sää­mi­sek­si on ole­mas­sa mo­nia toi­mi­via kei­no­ja, ku­ten työ­ajan ja -pai­kan jous­toi­hin liit­ty­viä käy­tän­tö­jä (työ­aika­liu­ku­mat, yh­tei­söl­li­nen työ­vuo­ro­suun­nit­te­lu, etä­työ ym.), en­na­koin­ti si­jais­jär­jes­te­lyis­sä, sel­ke­ät oh­jeis­tuk­set ja peli­sään­nöt sekä esi­mies­ten val­men­ta­mi­nen.

Työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­nen on osa suku­puol­ten tasa-arvo­ky­sy­mys­tä. Nais­ten pit­kil­lä per­he­va­pail­la on vai­ku­tus­ta työ­u­raan, palk­kauk­seen ja elä­ke­ker­ty­mään. Eri­tyi­ses­ti nuo­ril­la nai­sil­la mää­rä­ai­kai­set työ­suh­teet ovat tyy­pil­li­siä, mikä li­sää per­he­va­paan pit­kit­ty­mi­sen ris­kiä. Nai­set ovat kor­ke­am­min kou­lu­tet­tu­ja ja ta­sai­sem­pi pit­kien pois­sa­o­lo­jen ja­kau­tu­mi­nen suku­puol­ten vä­lil­lä li­säi­si myös nais­ten osaa­mi­sen pa­rem­paa hyö­dyn­tä­mis­tä työ­e­lä­mäs­sä. Asi­an toi­nen puo­li on, että mie­het ja per­heet hyö­tyi­si­vät isien suu­rem­mas­ta pa­nok­ses­ta las­ten hoi­toon ja hoi­vaan. Useim­mil­le per­heil­le kyse on myös toi­meen­tu­lon tur­vaa­mi­ses­ta. Työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen hy­vät käy­tän­nöt ot­ta­vat huo­mi­oon tasa­pai­non ajan­käy­tön, jak­sa­mi­sen ja toi­meen­tu­lon vä­lil­lä.

Li­säk­si työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­nen voi­daan näh­dä osa­na työn psy­ko­so­si­aa­li­sen ym­pä­ris­tön ja sitä kaut­ta työn hen­ki­sen kuor­mi­tuk­sen sää­te­lyä eli työ­suo­je­lu­toi­min­taa. Työ­tur­val­li­suus­lain mu­kaan työn­an­ta­jan on työn ja toi­min­nan luon­ne huo­mi­oon ot­ta­en riit­tä­vän jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti sel­vi­tet­tä­vä ja tun­nis­tet­ta­va työs­tä, työ­a­jois­ta, työ­ti­las­ta, muus­ta työ­ym­pä­ris­tös­tä ja työ­olo­suh­teis­ta ai­heu­tu­vat hait­ta- ja vaa­ra­te­ki­jät sekä, jos nii­tä ei voi­da pois­taa, ar­vi­oi­ta­va nii­den mer­ki­tys työn­te­ki­jöi­den tur­val­li­suu­del­le ja ter­vey­del­le. Täl­löin on otet­ta­va huo­mi­oon mm. työn kuor­mi­tus­te­ki­jät.

Tär­keä näkö­kul­ma työn ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­ses­sa on myös työ­e­lä­mäs­sä ta­pah­tu­nut muu­tos. Or­ga­ni­saa­ti­o­muu­tok­set, työn pirs­ta­lei­suus ja jat­ku­va kii­re ovat tul­leet osak­si arki­päi­vää ja näis­tä te­ki­jöis­tä ai­heu­tu­va psy­ko­so­si­aa­li­nen kuor­mi­tus on kas­va­nut mer­kit­tä­väk­si kuor­mi­tus­te­ki­jäk­si. Jopa yli puo­let sai­raus­pois­sa­o­lois­ta ar­vi­oi­daan liit­ty­vän työ­stres­siin. Työn ja va­paa-ajan raja on hä­mär­ty­nyt ja yhä use­am­pi mm. lu­kee työ­säh­kö­pos­te­ja va­paa-ai­ka­naan. Van­hem­pien työ­stres­si ja kuor­mit­tu­nei­suus nä­ky­vät myös per­he-elä­mäs­sä ja tu­le­vat osak­si hei­dän las­ten­sa elä­mää. Van­hem­pien työ­e­lä­mä­o­sal­li­suus on kui­ten­kin ensi si­jas­sa per­heen voi­ma­vara. Työs­sä ko­e­tut po­si­tii­vi­set ja voi­maan­nut­ta­vat ko­ke­muk­set voi­vat siir­tyä van­hem­mil­ta lap­sil­le ja vah­vis­taa tä­ten mm. las­ten itse­tun­toa ja osal­li­suut­ta yh­teis­kun­taan.

Myös työ­e­lä­män ja työn­an­ta­jan näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­nen on kan­nat­ta­vaa. Per­he­myön­teis­ten toi­min­ta­ta­po­jen so­vel­ta­mi­nen työ­pai­kal­la pie­nen­tää kuor­mi­tus­ta ja li­sää työn­te­ki­jöi­den työ­hy­vin­voin­tia. Hy­vin­voi­vat ja tasa­pai­noa ko­ke­vat työn­te­ki­jät ovat tyy­ty­väi­sem­piä, mo­ti­voi­tu­neem­pia ja si­tou­tu­neem­pia työ­hön­sä, ja työn tuot­ta­vuus ja te­hok­kuus voi­vat tä­män seu­rauk­se­na kas­vaa. Vas­taa­vas­ti työ­paik­kaan si­tou­tu­nut ja työs­tä naut­ti­va hen­ki­lös­tö on ter­veem­pi eikä vaih­da työ­paik­kaa niin her­käs­ti, mikä vä­hen­tää ku­lu­ja. Per­he­myön­tei­syys voi olla työ­pai­kal­le myös rek­ry­toin­ti­valt­ti uu­sia työn­te­ki­jöi­tä pal­kat­ta­es­sa.

Näyt­täi­si ole­van niin, että yh­teen­so­vit­ta­mis­ta hel­pot­ta­via ra­ken­tei­ta, käy­tän­tö­jä ja mal­le­ja on ole­mas­sa, mut­ta nii­tä ei joko tun­ne­ta tai ei ha­lu­ta käyt­tää. On tar­vet­ta tie­don ja­ka­mi­seen, hy­vien käy­tän­tö­jen le­vit­tä­mi­seen sekä toi­min­nan, kult­tuu­rin ja asen­tei­den muut­ta­mi­seen sekä työ­pai­koil­la että per­heis­sä. Yhä use­am­mil­le työ­pai­koil­le tar­vi­taan toi­min­ta­mal­le­ja, jot­ka edis­tä­vät hen­ki­lös­tön ja esi­mies­ten hy­vin­voin­tia, suku­puol­ten tasa-ar­voa per­he­va­pai­den käy­tös­sä, työn­teon paik­kaan ja työ­ai­kaan liit­ty­viä jous­to­ja sekä hen­ki­lös­tön tasa­puo­lis­ta koh­te­lua työ­yh­tei­sös­sä. Tasa­puo­li­suus to­teu­tuu, mi­kä­li sa­mas­sa työ- ja per­he­ti­lan­tees­sa ole­via koh­del­laan työ­yh­tei­sös­sä sa­mal­la ta­val­la. Per­he­ys­tä­väl­li­syyt­tä tu­ke­vien muu­tos­ten ai­kaan saa­mi­sek­si on esi­mies­ten ja joh­don osaa­mi­sen ke­hit­tä­mi­nen ja tie­don le­vit­tä­mi­nen ole­mas­sa ole­vis­ta kei­nois­ta kes­kei­sel­lä si­jal­la hal­li­tus­oh­jel­man ai­ka­na.

Täs­sä osa­pro­jek­tis­sa to­teu­te­taan Lap­si- ja per­he­pal­ve­lui­den muu­tos­oh­jel­maa oh­jaa­via peri­aat­tei­ta: lap­sen oi­keu­det ja lap­sen etu, voi­ma­va­ro­jen vah­vis­ta­mi­nen, lap­si- ja per­he­läh­töi­syys sekä per­hei­den moni­muo­toi­suus. Työn ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­sen tar­koi­tuk­se­na on saa­da työ­e­lä­mä ja per­he-elä­mä toi­mi­maan tois­ten­sa voi­ma­va­roi­na. Myön­tei­set työ­e­lä­mä­ko­ke­muk­set voi­vat siir­tyä per­hei­den ar­keen li­sä­ten per­heen si­säi­siä voi­ma­va­ro­ja ja per­he-elä­mä voi myös toi­mia työ­e­lä­mäs­sä tu­ke­va­na hen­ki­lö­koh­tai­se­na voi­ma­va­ra­na. On­nis­tu­neen työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen seu­rauk­se­na van­hem­pien voi­ma­va­ro­ja va­pau­tuu käy­tet­tä­väk­si per­he-elä­mäs­sä, mikä taas puo­les­taan li­sää las­ten ja nuor­ten hy­vin­voin­tia. Yh­teen­so­vit­ta­mi­sen pää­mää­rä­nä on siis per­hei­den voi­ma­va­ro­jen vah­vis­ta­mi­nen. Tätä kaut­ta tu­e­taan van­hem­pia kas­va­tus­teh­tä­väs­sä ja edes­au­te­taan si­ten lap­sen ke­hi­tys­tä, mikä osal­taan edis­tää lap­sen edun to­teu­tu­mis­ta.

Työn ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­sen ke­hit­tä­mi­nen ta­pah­tuu per­he­läh­töi­ses­ti, per­hei­den tar­peet huo­mi­oon ot­ta­en, mut­ta myös työ­paik­ko­jen edel­ly­tyk­set ja työn­an­ta­jien int­res­sit per­he­myön­tei­seen toi­min­taan huo­mi­oi­den. Työ­paik­ko­jen per­he­ys­tä­väl­li­syyt­tä to­teu­tet­ta­es­sa tu­li­si ot­taa huo­mi­oon moni­muo­toi­suus; niin per­hei­den moni­muo­toi­suus kuin työ­paik­ko­jen moni­muo­toi­suus­kin ja täs­tä nou­se­vat eri­lai­set ke­hit­tä­mis­tar­peet. Per­hei­den osal­ta huo­mi­oon otet­ta­via seik­ko­ja ovat esi­mer­kik­si per­he­muo­to (mm. yh­den van­hem­man per­heet, uus­per­heet ja las­ten vuo­ro­viik­ko­a­su­mi­nen) ja hoi­va­vas­tuun ja­kau­tu­mi­seen vai­kut­ta­vat sei­kat (mm. toi­sen tai mo­lem­man van­hem­man mat­ka­työ sään­nöl­li­ses­ti vs. epä­sään­nöl­li­ses­ti, las­ten luku­mää­rä per­hees­sä ym.). Työ­paik­ko­jen osal­ta huo­mi­oi­daan mm. toi­mi­a­las­ta, työ­pai­kan koos­ta ja työn si­säl­lös­tä nou­se­vat reu­na­eh­dot sekä yk­si­löl­li­set tar­peet.