Arviolta 30 000-40 000 lasta kohtaa vuosittain Suomessa vanhempiensa parisuhteen päättymisen ja erilleen muuton. Valtaosa, noin 90 prosenttia, lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevista järjestelyistä hoidetaan vanhempien välisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautakunta vahvistaa. Vuonna 2015 kuntien sosiaalitoimi vahvisti noin 53 900 elatussopimusta. Sopimuksia lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 47 650.
Osassa tapauksista vanhemmat eivät kuitenkaan pääse sopimukseen, jolloin riita voi päätyä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain 1 800—2 000 huoltoriitaa. Yli puolet niistä on uusintariitoja, joista osa muodostuu kroonistuneiksi konflikteiksi. Oikeudenkäynnit kestävät pitkään ja tuomioistuinten pyytämät olosuhdeselvitykset kuormittavat sosiaalitointa. Saman perheen asioita saatetaan käsitellä monissa eri viranomaisissa, huoltoriidan keskellä elävät lapset tarvitsevat usein hoidollista tukea ja apua, ja myös vanhempien hyvinvointi ja työkyky vaarantuvat. Inhimillisen kärsimyksen ohella riitely aiheuttaa myös lisäkustannuksia yhteiskunnalle.
Eroauttamisen palveluiden tavoitteena on turvata lapselle tärkeiden ihmissuhteiden ja turvallisten kasvuolosuhteiden säilyminen vanhempien erosta huolimatta. Palveluja ja tukea järjestävät Suomessa kunnat, oikeuslaitos, järjestöt, seurakunnat ja yritykset.
Lakisääteiset eroauttamisen palvelut
Erotilanteeseen liittyvistä lakisääteisistä palveluista säädetään sosiaalihuoltolaissa (1301/2014). Lapsiperheiden erotilanteiden kannalta keskeisiä, sosiaalihuoltolain mukaan kunnan järjestämisvastuulle kuuluvia palveluita ovat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen vahvistamiseen ja ratkaisemiseen liittyvät tehtävät, perheasioiden sovittelu, sosiaalityö, sosiaaliohjaus, kasvatus- ja perheneuvonta, perhetyö ja kotipalvelu sekä lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta.
Kunnat voivat tuottaa palveluja itse tai ostaa ne yksityisiltä palvelutuottajilta, järjestöiltä tai yrityksiltä. Palvelut järjestetään sosiaali- ja terveyspalvelujen alaisuudessa lapsiperheiden palveluiden kokonaisuudessa. Suuremmissa kunnissa palvelut on yleisimmin koottu perheoikeudelliseen yksikköön, seudulliseen perheasioiden yksikköön tai perheasioiden yksikköön. Pienissä kunnissa palvelut saattavat olla hajallaan tai toisaalta kokonaisuudessaan yhden työntekijän vastuulla.
Avioliittolain (234/1929) 20 §:n mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on pyrittävä ensi sijassa selvittämään asianosaisten välisissä neuvotteluissa ja ratkaisemaan sopimuksella. Säännöksen mukaan perheasioiden sovittelijat antavat pyynnöstä apua ja tukea silloin, kun perheessä esiintyy ristiriitoja, tai kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tai sopimuksen noudattamisessa ilmenee ristiriitoja. Lain 21 §:n mukaan sovittelijan tulee pyrkiä saamaan aikaan luottamuksellinen ja avoin keskustelu perheenjäsenten välillä sekä yhteisymmärrys siitä, miten perheessä esiintyvät ristiriidat voidaan ratkaista kaikkien asianosaisten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Sovittelijan on avustettava asianosaisia sopimusten tekemisessä sekä muissa ristiriitojen ratkaisemiseksi tarpeellisissa toimenpiteissä. Hänen tehtävänsä on erityisesti kiinnittää huomiota perheeseen kuuluvien alaikäisten lasten aseman turvaamiseen.
Perheasioiden sovitteluun hakeudutaan yleensä silloin, kun perheessä harkitaan eroa, tai kun on jo erottu. Perheasioiden sovittelu on vapaaehtoista ja sitä voivat käyttää myös esimerkiksi avoliitosta tai rekisteröidystä parisuhteesta eroavat osapuolet. Sovittelu on tarkoitettu lyhytkestoiseksi. Yleensä perheasioiden sovittelijoina toimivat kunnan sosiaalitoimen, perheneuvolan tai kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen työntekijät.
Sosiaalihuoltolain 26 §:n mukaista kasvatus- ja perheneuvontaa järjestetään yleensä kunnan omana toimintana perheneuvoloissa. Perheen kanssa työskentely räätälöidään perheen tilanteen ja tarpeiden mukaan. Kestoltaan kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkuus voi ulottua yhdestä kerrasta sovittuun pidempään työskentelyjaksoon. Työ voi olla pitkäjänteisesti hoidollista (esim. pariterapia) tai eroneuvontaa ja kriisin selvittelyä. Osassa perheneuvoloista järjestetään myös vertaistukiryhmiä eron kokeneille lapsille sekä vanhemmille. Nuorten ryhmiä järjestävät myös esim. koulukuraattorit ja -psykologit.
Sosiaalihuoltolain 14 §:n mukaan kunnan on huolehdittava lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen vahvistamiseen ja ratkaisemiseen liittyvistä tehtävistä. Kuntien lastenvalvojat avustavat vanhempia lasten asumiseen, tapaamisoikeuteen, huoltoon ja elatukseen liittyvien sopimuksen tekemisessä ja vahvistavat sopimukset lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaisesti (361/1983). Lastenvalvojien työn sisältöä ei ole lailla tarkemmin määritelty, ja työtavat ja resurssit vaihtelevat kunnasta riippuen. Joissain kunnissa lastenvalvoja tapaa vanhempia useammin kuin kerran ja tukee heitä sovittelun tavoin. Tapaamisten lisäksi lastenvalvojat tarjoavat neuvontaa puhelimitse (esim. Rovaniemellä myös internetin kautta). Lastenvalvojat työskentelevät isommilla paikkakunnilla usein osana kunnan tai vaihtoehtoisesti seudullisen perheasioiden yksikön toimintaa. Pienemmissä kunnissa lastenvalvojien tehtävät ovat usein yksittäisen työntekijän vastuulla.
Kuntien perheasioiden yksiköissä tehdään huoltoriitatilanteissa olosuhdeselvityksiä tuomioistuinten pyynnöstä. Osa kunnista on ulkoistanut olosuhdeselvitysten tekemisen yksityisille palveluntuottajille.
Avioeroon liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä tietoa antavat valtion oikeusaputoimistot sekä yksityiset asianajajat ja muut lakimiehet. Oikeusaputoimistosta on mahdollista saada oikeudellisen asian hoitamista varten avustaja kokonaan tai osittain valtion varoilla. Oikeusapu kattaa kaikki oikeudelliset asiat.
Sosiaalihuoltolain nojalla kunnat ovat velvollisia järjestämään lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten tuen tai valvonnan tai ns. valvotun vaihdon lapsen nouto- tai luovutustilanteisiin. Tuettuja ja valvottuja tapaamisia ja valvottuja vaihtoja tuottavat kuntien lisäksi järjestöt ja yritykset.
Jos lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva asia halutaan ratkaista tuomioistuimessa vanhempien /huoltajien avioeron tai rekisteröidyn parisuhteen purkamisen yhteydessä, voidaan asia saattaa vireille avioero- tai rekisteröidyn parisuhteen purkuhakemuksen liitännäisvaatimuksena. Avioliittolain 32 §:n mukaan tuomioistuimen on myös avioeroa tai yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa omasta aloitteestaan otettava käsiteltäväksi kysymys siitä, miten puolisoiden lasten huolto ja tapaamisoikeus olisi lapsen etua silmällä pitäen järjestettävä. Avioliittolain 29 §:n mukaan tuomioistuimen on oikeusprosessin yhteydessä kerrottava mahdollisuudesta perheasioiden sovitteluun.
Asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun vanhemmille muissa eropalveluissa tarjottu apu on osoittautunut riittämättömäksi. Sovittelu toteutetaan kahden eri ammattikunnan edustajan yhteistyönä: huoltoriidan sovittelussa tuomarin avustajana toimii asiantuntija eli useimmiten lasten asioihin perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä. Sovittelussa voidaan käsitellä eroperheen tilannetta kokonaisuutena ja ratkaista sellaisia lapsen arkeen liittyviä kysymyksiä, joita ei voida käsitellä oikeudenkäynnissä. Kokemukset asiantuntija-avusteisesta tuomioistuinsovittelusta ovat myönteisiä. Sovittelut ovat myös vähentäneet tuomioistuinten tekemiä olosuhdeselvityspyyntöjä sosiaalitoimelle.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tai sosiaalitoimen vahvistaman sopimuksen täytäntöönpanoa voidaan vaatia tuomioistuimessa, jos päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu. Tuomioistuin lähettää pääsääntöisesti vireillä olevan asian ensin täytäntöönpanosovitteluun kunnan sosiaalitoimeen. Jos asianosaisia ei sovittelussa saada noudattamaan päätöstä tai sopimusta vapaaehtoisesti, annetaan täytäntöönpanomääräys, jolla hakijan vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi hakijalle (huollon täytäntöönpano) tai sallimaan lapsen ja tapaavan vanhemman väliset tapaamiset (tapaamisoikeuden täytäntöönpano). Lisäksi täytäntöönpano-oikeudenkäynnissä vahvistetun tapaamisoikeuden ehtoja voidaan muuttaa tai täsmentää joko väliaikaisesti tai vähäisessä määrin myös pysyvästi.
Järjestöjen ja kirkon palvelut
Järjestöt tuottavat erotilanteen palveluita valtakunnallisesti hyvin laajasti. Järjestöjen toiminnassa korostuu vapaaehtois- ja vertaistoiminta sekä rooli auttajatahona. Järjestöjen lisäksi kunnat, kirkon perheasioiden neuvottelukeskukset ja yritykset tuottavat muitakin kun lakisääteisiä palveluja. Monia palveluja toteutetaan yhteistyössä eri toimijoiden kesken, esim. kunta-järjestö yhteistyönä.
Kirkon 41 perheasiain neuvottelukeskusta eri puolilla maata tarjoavat ammatillista keskusteluapua parisuhteen ja perheen kysymyksissä sekä elämän kriisitilanteissa. Yleisimmät eropalvelut ovat pariterapia, yksilökeskustelut, eroryhmät ja lakisääteinen perheasioiden sovittelu. Kirkon perheneuvonnan palvelut ovat maksuttomia, luottamuksellisia ja kaikille avoimia. Vanhemmuuden tukeminen ja eron vaikutusten ymmärtäminen lasten näkökulmasta ovat erotilanteessa perheneuvontatyön keskiössä.
Järjestöt tarjoavat ammatillisesti ohjattua ryhmätoimintaa, jossa pohditaan vanhemmuutta erossa ja eron jälkeen, pyrkien löytämään toimivia käytäntöjä vanhempien väliseen yhteistyöhön sekä ammatillisesti ohjattuja eroryhmiä ja eroseminaareja. Eroseminaareja järjestetään pääosin kirkon perheasioiden neuvottelukeskuksissa sekä järjestöjen ja yritysten toimesta. Ryhmiä pidetään myös esim. kansanopistoissa, krii-sikeskuksissa ja perheneuvoloissa.
Lisäksi järjestöt tarjoavat, usein yhteistyönä muiden toimijoiden kanssa, avoimia ryhmämuotoisia tilaisuuksia, joissa esim. asiantuntija antaa perustietoja lapsen huollon, tapaamisten ja elatuksen järjestämisestä erotilanteessa.
Akuuttiin erokriisiin saa apua saa yleisistä kriisipalveluista, kuten Suomen Mielenterveysseura ry:n kriisikeskusverkoston palveluista. Kriisikeskusten palvelut vaihtelevat paikkakunnittain. Myös osassa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä tehdään yleistä kriisityötä avopalveluissa tai kriisikeskuksessa. Perheväkivaltatilanteissa apua saa turvakodeista ja väkivaltatyön avopalveluista. Nettiturvakodista (www.turvakoti.net) saa tietoa ja ohjeita perheväkivaltatilanteisiin sekä yhteystiedot eri toimijoiden tuki-palveluihin. Nettiturvakodissa voi myös keskustella ammattiauttajan kanssa tai saada vertaistukea.
Erityisesti miehille ja isille tarkoitettua tukea on tarjolla osassa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksiä. Yhden vanhemman perheiden liiton jäsenyhdistysten järjestämät yksinhuoltajien olohuoneet tarjoavat vertaistuen ja keskusteluavun lisäksi muuta ohjattua ohjelmaa, virkistystä ja retkiä yhden vanhemman perheille. Miessakit ry järjestää eroryhmiä miehille eri puolilla maata sekä henkilökohtaisen neuvonnan, keskusteluavun ja vertaistuen palveluja. Eläkeliitolla on sopeutumisvalmennuskursseja, eroryhmiä ja vertaistukitoimintaa yli 50-vuotiaille. Kaapatut lapset ry järjestää vertaistoimintaa ja tukea lapsikaappausuhkatilanteisiin.
Lasten ja nuorten eroryhmät ovat yleensä maksuttomia ja niitä järjestetään perheneuvoloissa, järjestöjen, kirkon perheasiainneuvottelukeskusten toimesta tai eri tahojen yhteistyönä. Lasten ja nuorten vertaisryhmätoimintaa on kehitetty mm. Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n, Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) ja Yhden Vanhemman Perheiden Liiton (YVPL) toimesta sekä Jyväskylän perheneuvolassa. Lapsille ja nuorille on tarjolla vähemmän vertaisryhmiä kuin aikuisille.
Eroon liittyvää tunteiden käsittelyä ja oman elämätilanteen selkiyttämistä ja läpikäymistä voi ryhmätoiminnan lisäksi käydä läpi kahdenkeskisissä tapaamisissa ammattilaisten kanssa.
Perhetapaamistoiminta on MLL:n Tampereen osaston palvelu vanhemmille, joilta puuttuu eron jälkeen kodinomainen paikka, jossa tavata ja viettää aikaa yhdessä lapsen kanssa. Palvelun tarkoitus on tukea lapselle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuutta ja tarjota puolueeton tila tapaamiselle eron jälkeen.
Verkossa tarjottavat palvelut
Verkossa tarjottava tuki ja tieto erotilanteeseen vanhemmille ja lapsille on monipuolista. Osana Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnallista eroauttamisen osaamiskeskusta ylläpidetään valtakunnallista Apuaeroon.fi palveluportaalia erotilanteessa oleville perheille ja heitä kohtaavilla ammattilaisille. Portaali on avoin kaikille: järjestöt, seurakunnat, kunnat ja käräjäoikeudet voivat lisätä sinne tietoa palveluistaan.
Verkkokriisikeskus Tukinet on internetissä toimiva maksuton alusta eri järjestöjen tarjoamille kriisi-, tuki- ja auttamispalveluille.
Ensi- ja turvakotien liitto järjestää myös Apua eroon -ryhmächatteja, joissa on tarjolla koulutettujen vertaistukijoiden palveluita. Väestöliitolla on verkossa asiantuntijoiden nettiluentoja, chatteja, artikkeleita ja videoita eroon liittyvistä teemoista. Verkkopalvelun toteuttamisessa on mukana kuusi perhejärjestöä, jotka tuovat esiin perheiden monimuotoisuutta. Lisäksi järjestöt tarjoavat internetissä kursseja erosta selviämiseen. Väestöliiton sivuilta voi varata myös maksuttoman internet-vastaanoton psykologille, psykoterapeutille tai vanhemmuuskeskuksen asiantuntijalle. Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry on kehittänyt verkkoauttamista ja vertaistukea erityisesti nuorille. Järjestön sivuilla on myös chat -palvelu, josta lapsi saa tukea vanhempien erottua tai aikuinen tukea eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Familia ry:llä on englanninkielinen sähköinen eroinfopaketti kahden kulttuurin liitoista eronneille sekä monipuolista neuvontaa kahden kulttuurin parisuhteeseen, perhe-elämään ja vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä puhelimen, Skypen ja sähköpostin välityksellä.
Yhden Vanhemman Perheiden Liiton Eroinfo-puhelimesta saa tietoa lasten elatuksesta, huollosta ja tapaamisista. Liitolla on myös psykoterapiapuhelin sekä koulutettujen vertaisten tukipuhelimia lasta yksin odottaville. Myös Elatusvelvollisten liitto tarjoaa puhelinneuvontaa erovanhemmille.
Eroauttamisen haasteet
Eroauttamisen palvelujen tarjonta, laajuus ja järjestämistapa vaihtelevat eri puolilla Suomea. Joillakin paikkakunnilla eroauttamisen palvelutarjonta on laajaa, toisaalla tarjonta on rajoittunut lakisääteisiin palveluihin. Nopean avun toimipisteitä sekä kriisipalvelua on saatavilla vain vähän. Alueen sisälläkin palvelut voivat olla hyvin hajallaan. Eroperheet eivät usein ole tietoisia saatavilla olevista palveluista ja niiden työtavoista. Kynnys hakeutua palveluihin voi olla korkea.
Jonot lastenvalvojalle ovat useilla paikkakunnilla pitkiä, ja lastenvalvojaan voi olla vaikea saada yhteyttä edes puhelimitse. Käytänteissä ja palvelun laadussa on myös isoja kuntakohtaisia eroja. Jos perheet joutuvat odottamaan avun piiriin pääsyä, voi tilanne kriisiytyä. Esim. lapsen ja toisen vanhemman tapaamisiin saattaa tulla tästä syystä pitkä viive.
Myös lastenvalvojien ammatillisen osaamisen ohjaaminen, tukeminen ja kehittäminen on koettu erittäin tärkeäksi, samoin kuin lastenvalvojien koulutuksen yhtenäistäminen ja työskentelyn prosessimaisuuteen pyrkiminen.
Perheasioiden sovittelu tunnetaan palveluna melko huonosti. Sen roolia ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä olisi syytä korostaa. Sovittelua tulisi kehittää ja yhtenäistää valtakunnallisesti ja tehdä rajanvetoa muihin erotilanteen palveluihin.
Huoltoriitatilanteissa tehtävät olosuhdeselvitykset ovat sisällöltään erittäin heterogeenisiä ja niiden laatimisen tavoissa on suuria alueellisia eroja paikkakunnasta riippuen. Myös olosuhdeselvitysten tekemiseen kuluva pitkä aika hidastaa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia oikeudenkäyntejä.
Ns. korkean konfliktin erot haastavat palvelujärjestelmää. Järjestelmän keinot vastata lasten ja perheiden tarpeisiin näissä tilanteissa ovat puutteellisia.
Uusperheille on toistaiseksi tarjolla vain vähän tukea. Uusperheiden eroissa saattaa lapselle merkittäviä ja pitkiä ihmissuhteita katketa, sillä lapsella ei ole lain suomaa tapaamisoikeutta ns. sosiaaliseen vanhempaan. Ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa myös sateenkaariperheiden erityispiirteistä eroja ajatellen.
Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat jäävät usein erotilanteessa ilman tietoa ja tukea omalla äidinkielellään, eikä vertaistukea ole tarjolla erotilanteessa usein edes englanniksi. Tieto lapsen kielen ja identiteetin tukemisesta kahden kulttuurin perheen erossa on ammattilaisten keskuudessa vähäistä. Tietoa tarvitaan myös ylirajaiseen vanhemmuuteen, kansainvälisiin huoltokiistoihin ja lapsikaappauksiin liittyen.
Sopimukset lasten asioiden järjestämisestä luovat raamit eron jälkeiselle vanhemmuudelle. Käytännön tasolla vanhempien yhteistyö lasten asioissa voi silti olla haastavaa. Monet vanhemmat hyötyvät palveluista ja välineistä, jotka auttavat heitä pohtimaan eron jälkeistä vanhemmuutta lapsen näkökulmasta ja jossa vanhempia tuetaan sovinnolliseen yhteistyövanhemmuuteen.
Erotilanteessa olevia perheitä kohdataan hyvin monissa palveluissa neuvolasta työterveyshuoltoon. Erityisesti lapsia päivittäin kohtaavilla aikuisilla tulisi olla nykyistä paremmat valmiudet kohdata erolapsia ja vanhempia, tarvittavat tiedot saatavilla olevista palveluista sekä osaamista palveluihin ohjaamiseen.
Erotilanteen palveluilla kohti sovinnollisuuttaSuunnitelma kansallisen ja maakunnallisen toimeenpanon tueksi (projektisuunnitelma)28.9.2016