Lapsen oikeudet ja lapsen etu
Lapsen asema ja oikeudet on kirjattuna Suomen perustuslakiin (731/1999) sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (1989). Vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen saa perustan monesta eri säädöksestä, mm. terveydenhuoltolaki 1326/2010, VNA 338/2011, sosiaalihuoltolaki 1301/2014, isyyslaki 11/2015, oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, avioliittolaki ja varhaiskasvatuslaki. Edellä mainittujen lakien lisäksi mm perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan kotien kasvatustehtävän tukemisen kuuluvan myös koulun tehtäviin.
Viime vuosina uudistetuissa säädöksissä on painotettu lapsi- ja perhelähtöisyyttä, vanhemmuuden ja parisuhteen tukemista ja perheen voimavarojen vahvistamista. Säädöksissä on korostettu myös tuen tarpeen varhaista tunnistamista ja tuen kohdentamista sitä tarvitseville moniammatillisena yhteistyönä. Lakisääteisyydestään huolimatta vanhemmuuden ja parisuhteen tuen kattavuudessa on aukkoja. Lainsäädäntö myös ohjaa perheiden tuen tarpeiden kokonaisvaltaiseen arviointiin eri palveluissa. Tietoa siitä, kuinka esimerkiksi terveydenhuoltolain §70 noudatetaan eli miten lapset otetaan aikuispalveluissa huomioon, ei tällä hetkellä ole olemassa.
Vanhempien ongelmien ylisukupolvinen siirtyminen on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja sen ehkäisy on tärkeä osa vanhemmuuden tukea. Aktivoimalla laajennettua perhettä verkostomaisella työotteella voidaan vahvistaa myönteisiä ylisukupolvisuuden malleja.
Voimavarojen vahvistaminen
Vanhempien hyvinvoinnilla sekä parisuhteen vuorovaikutus- ja tunnetaidoilla on vahva vaikutus sekä vanhemman että lapsen hyvinvointiin. Hyvinvoivaan vanhemmuuteen ja parisuhteeseen tarvitaan kokemuksellisia, tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Näitä voimavaroja ja taitoja voi eri elämäntilanteissa vahvistaa ja kehittää erilaisten tukimuotojen avulla. Vanhemmat saattavat tarvita myös apua ajan järjestämiseen parisuhteen hoitamiselle.
Vanhemmuuden ja parisuhteen taitojen tukeminen ovat olleet keskiössä neuvolan ja kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa vuodesta 2011 alkaen (VNA 338/2011). Vuonna 2012 vanhemmista 62 % koki saaneensa laajoissa terveystarkastuksissa riittävästi tietoa ja tukea vanhemmuuteensa (Hakulinen-Viitanen ym. 2014). Laajojen terveystarkastusten potentiaalia vanhemmuuden ja parisuhteen taitojen tukemisessa ei ole tänä lyhyenä aikana vielä saatu käyttöön.
Parisuhdetyytyväisyyden on havaittu tutkimusten mukaan laskevan varsinkin siinä vaiheessa, kun perheessä on pieniä lapsia (Kontula 2009 ja 2013). Erityisen kuormittavaa pikkulapsivaihe voi olla perheissä, joissa on vammainen lapsi. Tämä heijastuu mm. vammaisten lasten vanhempien moninkertaisena riskinä erota verrattuna vammattomien lasten vanhempiin. Yhä useampi pariskunta haluaa hakea tukea ja neuvoja parisuhteen ristiriitojen selvittämiseen tai erotilanteen uhatessa. Eroon päätyneistä pareista lähes neljäsosa ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ollut löytänyt tai saanut mitään tukea ongelmiinsa. Samankaltaisia havaintoja on tullut esiin myös Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tekemissä tutkimuksissa, jonka mukaan parisuhteensa hyvinvoinnista tai omasta vanhemmuudestaan ja jaksamisestaan huolissaan olleista vanhemmista vain pieni osa oli kokenut saavansa riittävästi apua ja tukea ongelmiinsa (Perälä & Halme 2014; Kanste ym. 2016). Resurssien vähyys ja paikoin jopa puute voi estää avun saamista, vaikka sitä periaatteessa olisikin tarjolla. Pitkittyvien kriisien ja erojen ehkäisyssä pariterapiapalveluiden riittäviä saatavuus ja oikea-aikaisuus on tärkeää.
Vanhemmuutta ja parisuhdetta vahvistavia toimintamalleja ja työvälineitä sekä strukturoituja ohjelmia on kehitetty viime vuosina erityisesti järjestöjen ja seurakuntien toimesta. Uusien toimintamallien ja työvälineiden hyödyntäminen julkisissa sote- palveluissa on kuitenkin vielä melko vähäistä ja valtakunnallisesti epätasaista. Ennaltaehkäisevistä ja voimavaroja vahvistavista palveluista tarvitaan sekä ammattihenkilöstölle suunnattua koulutusta että perheille suunnattua tietoa. Myös julkisella sektorilla on tehty vanhemmuuden tuen toimintamallien kehittämistyötä mm. Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta. Kuntasektorilla vanhemmuuden ja parisuhteen tukea on kehitetty mm. osana laajoja kansallisia kehittämisohjelmia (PERHE-hanke, Kaste I, Kaste II).
Kyllin varhain annettu tuki sekä osallisuutta luovat rakenteet vahvistavat parien ja vanhempien omia voimavaroja ja parantavat perheen hyvinvointia. Mahdollisuuksia varhaisen tuen tarjoamiselle luovat mm. laajat terveystarkastukset.
On tarkoituksenmukaista, että tukea tarjotaan yhteistyössä järjestösektorin toimijoiden ja seurakuntien kanssa. Vahvistavia toimintamalleja ovat mm. ammattilaisten tai koulutettujen vertaisohjaajien ohjaamat tapaamispaikat, erilaiset ryhmät, luennot ja kurssit. Sähköiset digitaaliset palvelut kehittyvät nopeasti ja nettivastaanotot, nettiluennot, chatit ja nettiryhmät ja -kurssit kattavat valtakunnallisesti koko maan. Ne tarjoavat tukea ja palveluja ajasta ja paikasta riippumatta.
Lapsi- ja perhelähtöisyys
Vanhemmuutta ja vanhemmuuden taitoja tuetaan lapsen elinympäristöissä, jotta lapsen hyvinvointi vahvistuisi. Vanhempana jaksaminen on sidoksissa parisuhteen hyvinvointiin, mistä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiperheiden vanhempien parisuhdetaitojen tukemiseen. Parisuhteen laatu on oleellinen lapsen kehitykselle. Vanhempien parisuhde on lapselle keskeinen ihmissuhde- ja vuorovaikutusmalli.
Palveluja kehitetään siten, että ne tavoittavat vanhemmat sekä kaikenikäiset lapset kattavasti ja tunnistavat vanhemmuuden tuen tarpeet erilaisissa elämäntilanteissa. Peruspalvelujen yhteistoimintaa (perhekeskustoimintamalli) ja palveluiden sisältöjä tulee lisäksi kehittää tavalla, joka huomioi tasaveroisesti molempien vanhempien ja huoltajien tarpeet moninaisissa perheissä. On tärkeää, että erilaiset ja monimuotoiset perheet tulevat sensitiivisesti kohdatuiksi. Tämä edellyttää vanhemmuuden tuen tarjoamisen ja vastaanottamisen esteiden raivaamista palveluissa (yksin pärjäämisen eetos, puheeksiottamisen vaikeudet, palvelukulttuuri ym.). Lisäksi tämä edellyttää moniammatillisen synergisen yhteistyön esteiden raivaamista rakenteissa (dialogisuuden ja yhteisen arvopohjan puute, johtamisen kulttuuri ym.).
Lapsi- ja perhelähtöisyys tarkoittaa kohtaamista, kuuntelemista sekä lapsen ja perheen äänen vahvistamista. Työntekijöiden on toimittava yhteistyössä vanhempien kanssa lapsen edun näkökulmasta.
Vanhemmuuden vertaistukea tarjoavat mm. avoimet kohtaamispaikat ja vertaisryhmät. Näissä voidaan vahvistaa vanhemmuuden taitoja ja tukea parisuhdetta.
Digitalisaatio ja erilaiset nettipalvelut helpottavat tämän päivän ihmisten elämää monella tapaa. Sekä vanhemmuuden että parisuhteen taitojen tukeminen digitalisaation kautta on tällä hetkellä jo mahdollista, mutta palveluita ei tunneta kattavasti.
Perheiden monimuotoisuus
Perheet ovat kielellisesti ja kulttuurisesti sekä perherakenteiltaan ja toiminnaltaan erilaisia ja monimuotoisia. Lasten ja vanhempien tulee voida kokea, että oma perhe on yhteiskunnassa arvostettu.
Tullakseen tuetuksi omissa vanhemmuuden taidoissa erilaisten perheiden vanhemmat hyötyvät vertaistoiminnasta sekä samanmuotoisten että erilaisten perheiden kanssa. Näille voidaan luoda mahdollisuuksia niin neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa kuin vapaa-ajan toiminnoissa ja hyödyntää tässä järjestöjen ja seurakuntien mahdollisuuksia. Varhaiskasvatuksessa, koulussa ja palveluissa edistetään myönteistä lapsikäsitystä.
Parisuhde, vanhemmuus ja perhe-elämä toteutuvat perheen taustan ja kulttuurin mukaisesti. Palvelujen tuleekin tukeutua perheen omiin voimavaroihin, mikä edellyttää tietoa ja ymmärrystä perheen tavoista. Pyritään aktivoimaan jo olemassa olevia hoivamalleja perheiden omien arvopuitteiden sisällä. Vaikka perheet ovat itse työntekijöiden parhaita opettajia, tarvitaan myös jatkuvaa kouluttautumista ja osaamisen vahvistamista mm monimuotoisten perheiden kohtaamisessa. Luodaan edellytykset lasten ja vanhempien kunnioittavalle kohtaamiselle vahvistamalla ammattilaisten tietoja ja taitoja tukea vanhemmuutta ottaen huomioon perheen erityisyys. Työntekijöiden omien arvojen, asenteiden ja tietopohjan tunnistaminen, pohdinta ja työstäminen myötävaikuttavat tasavertaiseen suhtautumiseen kaikenlaisten perheiden kanssa työskenneltäessä.
Vanhemmuuden ja parisuhteen tuen vahvistaminenSuunnitelma kansallisen ja maakunnallisen toimeenpanon tueksi (projektisuunnitelma)28.9.2016