Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuton asioita käsittelevässä toimeenpanosuunnitelmassa painopiste on kotouttamisjärjestelmän ja peruspalvelujen kehittämisessä maahanmuuttajataustaisille lapsille, nuorille ja perheille. Erillisissä toimenpiteissä on huomioitu myös turvapaikkaa hakevat lapset ja nuoret. Erityistä huomiota on kiinnitetty ennalta ehkäisevien ja matalan kynnyksen tukea tarjoavien palvelujen kehittämiseen.
Meitä on moneksi
Maahanmuutto on viime vuosina sekä monipuolistunut että lisääntynyt huomattavasti.Tilastokeskuksen julkaisemien tilastojen mukaan Suomessa asuva ulkomaalaistaustaisen väestön määrä kasvaa koko ajan. Kun vuonna 1990 Suomessa asui vakinaisesti kaikkiaan 38 000 ulkomaalaistaustaista, oli heitä vuoden 2014 lopussa jo 323 000.Vuonna 2014 Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia oli 5,9 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden mukaan ulkomaalaisten määrä Suomessa kasvaa vuoteen 2030 mennessä puoleen miljoonaan henkilöön.
Ulkomaalaistaustaisista lähes neljäsosa, yli 77 000 henkilöä, on alle 20-vuotiaita lapsia ja nuoria. Heistä reilusti yli puolet edustavat toista sukupolvea, eli ovat syntyneet Suomessa ulkomailla syntyneille vanhemmille. Toisen sukupolven lapsia on etenkin nuoremmissa ikäluokissa: 0 – 6 –vuotiaista ulkomaalaistaustaisista jo 80 prosenttia kuuluu toiseen sukupolveen. Suomessa asui vuoden 2014 lopussa yli 70 000 perhettä, jossa toinen puolisoista on syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla.Tällaisten kahden kulttuurin perheiden määrä Suomessa on kolminkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä ja he ovat lukumäärältään merkittävä sekä pysyvä osa suomalaista yhteiskuntaa. Maahanmuuton ja perheiden monimuotoistumisen myötä maahanmuuton merkitystä ja sen vaikutuksia on yhä haasteellisempaa tunnistaa osana perheen ja sen jäsenten arkea ja kokemuksia.
Kansainvälistä suojelua hakevien osalta vuosi 2015 oli poikkeuksellinen; 32 476 henkilöä haki Suomesta kansainvälistä suojelua. Näistä yksintulleita alaikäisiä hakijoita oli 3 024. Määrät olivat noin kymmenkertaisia vuoteen 2014 verrattuna. Vuonna 2015 Suomeen valittiin lisäksi 1 034 kiintiöpakolaista. Perinteisesti valtaosa Suomeen muuttavista henkilöistä on ollut muita kuin turvapaikahakijoina tulleita tai kiintiöpakolaisia. Pääasialliset syyt muuttaa Suomeen ovat olleet perhe, opiskelu ja työnteko.
Taustalla erityiset tarpeet
Väestötutkimukset sekä Suomessa että muualla Euroopassa osoittavat, että maahanmuuttajien ja ulkomaista syntyperää olevien henkilöiden terveys ja hyvinvointi ovat yleensä heikompia verrattuna koko väestöön. Terveyttä ja hyvinvointia voivat kuormittaa työttömyys ja pienituloisuus, koettu syrjintä ja vaikeudet terveys- ja sosiaalipalveluiden saamisessa. Maahanmuuttajien terveydessä huomiota on kiinnitetty muun muassa koko väestöä yleisempiin väkivaltakokemuksiin, psyykkiseen oireiluun, naisten ja tyttöjen heikompaan terveyteen ja vähäiseen kuntoliikuntaan.
Maahanmuuttajat, jotka ovat työelämän ulkopuolella (kuten kotiäidit), saattavat usein jäädä neuvonta- ja ohjauspalvelujen ulkopuolelle. Pienten lasten äidit eivät usein ehdi riittävästi tai lainkaan koulutukseen kotoutumisaikana, vaikka naisten kouluttautuminen on tärkeää niin tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden kuin perheen ja lasten kotoutumisprosessinkin kannalta. Uudenmaan ely -keskuksen julkaiseman selvityksen[1] (2016) perusteella etenkin avioliiton tai puolison työn vuoksi Suomeen muuttaneilla on vaara jäädä palvelujärjestelmän ulkopuolelle, sillä heille ei välttämättä välity tieto olemassa olevista mahdollisuuksista.
Moni turvapaikanhakija tulee kriisialueilta ja vaikeista olosuhteista. Osa on kokenut erilaisia mahdollisesti traumatisoivia tapahtumia. Myös suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri ja suomen ja ruotsin kieli ovat vieraita ja voivat tuottaa vaikeuksia. Turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaisten lasten ja perheiden kokemusten ymmärtäminen ja psykososiaalinen auttaminen edellyttää kunnollista paneutumista heidän kohtaamiseensa. Tätä kautta myös ammattilaisten kyky tarjota asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa psykososiaalista apua vahvistuu.
llman huoltajaa tulleet turvapaikanhakija- ja pakolaislapset tarvitsevat monipuolisia lapsen edun, hoidon ja huolenpidon turvaavia ratkaisuja. Esimerkiksi edustajajärjestelmää on nähty tarvetta kehittää mm. edustajien koulutuksen ja perehdytyksen osalta.[2] Myös eri asumisjärjestelyjen siirtymävaiheet edellyttävät poikkahallinnollista yhteistyötä ja vahvaa lapsen edun huomioimista eri ratkaisuja suunniteltaessa. Toisaalta myös perheissä olevien lasten tarpeet voivat jäädä vanhempien vaikean elämäntilanteen jalkoihin tai huomaamatta, joten lapsen tilanteen huomioimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota kaikissa vaiheissa.
Maahanmuuttajataustaisen väestön kasvaessa kuntien palvelujärjestelmä on uudenlaisten haasteiden edessä pystyäkseen tarjoamaan lapsille, nuorille ja perheille kotoutumisen kannalta välttämättömät palvelut ja tuen tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen. Palvelujen kysynnän kasvu on nostanut esiin tarpeet maahanmuuton parissa työskentelevien työntekijöiden riittävästä koulutuksesta ja osaamisesta. Maahanmuuttajien palvelutarpeista ei ole tällä hetkellä riittävästi systemaattista tietoa ohjaamaan palvelujen kohdentamista ja kehittämistä. Myöskään jo olemassa olevaa tietoa ei hyödynnetä riittävästi.
Toimijoista maahanmuuton ympärillä
Kansainvälistä suojelua hakevien vastaanoton ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän järjestäminen ja valvonta kuuluvat sisäministeriön alaiselle Maahanmuuttovirastolle. Oleskeluluvan saamisen jälkeinen kotouttamisvaiheen koordinointi kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle. Paikallisella tasolla myös kunta on avainasemassa maahanmuuttajien kotouttamisessa. Etenkin työmarkkinoiden ulkopuolella oleville tärkeä kotoutumisen tuki tulee kunnan peruspalveluista. Myös asumisen ja vapaa-ajan palvelut ovat tärkeitä kotoutujalle. Kotoutumisen edistäminen on horisontaalinen politiikan alue, joka koskee useita politiikan sektoreita, keskeisimmin varhaiskasvatus-, koulutus-, asumis-, työ- sekä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, käytännössä siten lähes kaikkia kunnan toimijoita tavalla tai toisella. Kunnan tehtävänä on huolehtia palvelujen soveltuvuudesta myös maahanmuuttajille ja huolehtia henkilöstön kotouttamisosaamisesta.
Kotoutumisen edistäminen ei ole vain virkamiestyötä, sillä kotoutuminen on usein arkista vuorovaikutusta, joka vaikuttaa niin tulijaan kuin vastaanottajaankin. Tukena kotoutumispolun varrella ovat viranomaisten lisäksi järjestöt, yritykset, työyhteisöt, naapurustot ja muut yhteisöt. Vapaaehtoistyön merkitys kotouttamisen sektorilla on merkittävä. Kansalaisjärjestöt, mukaan lukien maahanmuuttajajärjestöt, ovat merkittävässä asemassa viranomaisten tarjoamien palvelujen täydentäjänä sekä yhteistyökumppaneina kotoutumista tukevia palveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Merkittävässä roolissa toimii myös ilman huoltajaa olevan lapsen edustaja, joka on lapsen ainoa laillinen edustaja maassa. Tästä syystä edustajan osaaminen, koulutus ja työn tuki ovat keskeisen tärkeitä.
Kotouttamiseen liittyvän tiedon koordinoinnissa ja jakamisessa tärkeässä roolissa on työ- ja elinkeinoministeriössä toimiva Kotouttamisen Osaamiskeskus, joka aloitti toimintansa vuoden 2014 keväällä. Osaamiskeskus tukee julkisen ja kolmannen sektorin kotouttavan työn vaikuttavuutta informaatio-ohjauksen keinoin, muun muassa kouluttamalla ammattilaisia, välittämällä materiaaleja, tutkimustietoa ja hyviä käytäntöjä, parantamalla tilastointia ja seurantaa eri tasoilla ja edistämällä ammatillisten verkostojen rakentumista. Kotouttaminen.fi/integration.fi -sivusto toimii keskeisenä tiedon välittämisen kanavana. Sivustolle on valittu arvioituja hyviä käytäntöjä, muun muassa lasten ja perheiden varhaisen tuen palveluista. Tiedon jakamiseen on olemassa myös monia muita kanavia ja tapoja, muun muassa monien järjestöjen informatiiviset kotisivut. Olemassa olevan käytännöllisen tiedon ja materiaalien parempaa hyödyntämistä tulisi kehittää.
Kehittämistyön taustalla
Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmä (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19) nosti esiin loppuraportissaan, että monikulttuurisuuteen liittyvä kehittämistyö ja tiedontuotanto lastensuojelussa on ollut lähes kokonaan järjestöjen vastuulla. Työryhmän selvityksen pohjalta tehdyssä toteuttamissuunnitelmassa ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö loisi rakenteen, jossa maahanmuuttajtaustaisten lasten ja perheiden erityiset tarpeet pystyttäisiin tuomaan keskitetysti esiin ja hakemaan tarvittavat ratkaisuehdotukset palvelujärjestelmän kehittämiseksi laajemminkin kuin lastensuojelun osalta.
Hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman ohjaaviin periaatteisiin (perheiden monimuotoisuus, lapsen etu, voimavarojen vahvistaminen ja lapsi- ja perhelähtöisyys) sisältyy kaikkiin näkökulma maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden palvelujärjestelmän kehittämisestä. Koska vastuu palveluista jakautuu eri hallinnonalojen ja toimijoiden kesken, on poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen keskeistä.
[1] Eronen, A., Karine, R. & Lamminmäki, K. (2016) Kielitaitoa ja hyvinvointia. Selvitys kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista tukevan koulutuksen malleista. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-2242-2838
[2] Lapsiasiavaltuutetun arviolausunto (http://lapsiasia.fi/tata-mielta/aloitteet/2016-4/lapsiasiavaltuutetun-arvio-yksin-maahan-tulleiden-turvapaikkaa-hakevien-lasten-oikeuksien-ja-hyvinvoinnin-toteutumisesta-2/