3.1 Kokonaiskuva etenemisestä
Lapsibudjetoinnin budjettianalyysimalli muodostetaan yhteistyössä mukaan valittujen kuntien ja kuntayhtymien kanssa. Kuntien palvelujärjestelmät ja budjetointitavat eroavat toisistaan ja tämä tulee ottaa huomioon budjettianalyysimallin laadinnassa. Hankkeeseen pyritään saamaan mukaan erilaisia kuntia ja kuntayhtymiä (vähintään kolme), joissa toisissa lasten ja nuorten vai palveluiden budjetointi on järjestetty elämänkaarimallin mukaisesti ja toisissa perinteisten palvelujenbudjetoinnin mukaan. Tavoitteena on muodostaa malli, joka soveltuu pienin muutoksin erilaisten kuntien käyttöön. Muodostettua mallia testataan ja arvioidaan hankkeen ajan tieteellisen tutkimuksen menetelmin.
Projektin aikana luodaan myös suunnitelma budjettianalyysin mallin levittämisestä kuntiin ja levittämistyö käynnistetään osana lapsinbudjetoinnin kokonaisuuden levittämistä. Kuntatasoinen budjettianalyysin mallin kehittämisen rinnalla käynnistetään yhteiskehittäminen ministeriöiden ja maakuntien kanssa. Tavoitteena on luoda edellytyksiä sille, että tulevaisuudessa lapsibudjetoinnin budjettianalyysimalli voidaan ottaa käyttöön maakuntatasektorilla. hankkeen aikana yhdessä kuntien kanssa nykyisistä käytännöistä sellaisia seikkoja, joita voidaan hyödyntää lapsilähtöisen budjettianalyysimallin kehittämistyössä valtion sektorilla ja maakuntatasolla. Budjettianalyysimallia suunniteltaessa huomioidaan SOTE-uudistuksen vaikutukset julkisen talouden budjetointiin ja palveluiden järjestämis- sekä rahoitusvastuussa tapahtuvat muutokset ja lapsilähtöinen budjettianalyysi pyritään sisällyttämään tuleviin rakenteisiin. Lisäksi arvioidaan sote-uudistuksen vaikutukset lasten palveluihin ja esimerkiksi kuntien julkiseen talouteen tuottaa lasten ja nuorten palveluita resurssien vähentyessä.
Hankkeessa muodostuva budjettianalyysin malli tuottaa tulevaisuudessa tietoa julkisen sektorin lapsibudjetoinnista kunta-, maakunta- ja kansallisella tasolla. Budjettianalyysin perusteella muodostetaan indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida tehtyjen investointien ja toiminnan suuntamisesta saatavaa kustannushyötyä. Kustannuksia kuvaava indikaattoritieto voidaan yhdistää osaksi lapsia, nuoria ja perheitä koskevaa tietopohjaa. Budjetointitiedon käytön edistämisessä voidaan hyödyntää myös tietopohjahankkeessa (projekti 1.3.) kehitettävää tiedon sähköisen raportoinnin tapaa.
Luotua lapsibudjetoinnin budjettianalyysimallia lähdetään levittämään ja juurruttamaan osana lapsibudjetoinnin kokonaisuuden levittämistä. Tässä työssä hyödynnetään muun muassa ITLA:n Sata investointia − lasten oikeuksien näkyminen kuntien budjetoinnissa – hankkeen tuotoksena valmistuvaa vuonna 2016 lapsibudjetointiohjetta (LapBu -ohje). Lapsibudjetointia pyritään juurruttamaan kuntien toimintaan myös osana kärkihankkeen Lapsiystävällinen kunta –mallia sekä yleisempää lapsivaikutusten arviointia.
Hankeessa seurataan ja sen toimeenpanolla ja tuloksilla vaikutetaan YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksiin lapsiin investoimiseksi.
Lasten ja nuorten osallisuus projektiin turvataan olemassa olevilla lapsi- ja nuorisoryhmien edustuksellisilla rakenteilla. Erityinen huomio oikea-aikseen kuulemiseen sekä eri ikäryhmien ja syrjäytymisriskissä olevien lasten ja nuorten kuulemiseen.
Lapsibudjetoinnin budjettianalyysi kunnissa
Käytännössä lapsibudjetoinnin budjettianalyysissa kunnissa talousarvion menot jaotellaan sen mukaan, miten ne ovat kohdentuneet lapsiin ja nuoriin. Aluksi on rajattava ikäryhmä, johon kohdistuvia menoja halutaan lapsibudjetoinnissa tarkastella. Tämän jälkeen on selvitettävä kullakin määrärahalla toteutetun palvelun sisällöt ja se miten ne kohdistuvat kyseiseen ikäryhmään. On myös selvitettävä, miten kunnan maksamat tulonsiirrot ja investoinnit kohdistuvat kyseiseen ikäryhmään, jotta nämä määrärahat voidaan jyvittää.
Tiettyjen palveluiden ja tulonsiirtojen voidaan nähdä kohdistuvan suoraan lapsiin ja nuoriin. Näitä ovat esimerkiksi perusopetuksen tai nuorisotoimen menot. Myös monista muista määrärahoista, esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen määrärahoista, voidaan erotella kohtalaisen yksinkertaisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuneet menot, kun eri väestöryhmien palveluiden käyttöasteet tiedetään.
Vaikeammin kohdennettavia ovat epäsuorat lapsiin ja nuoriin kohdistuvat menot. Niillä voidaan rahoittaa esimerkiksi aikuissosiaalityötä, perheiden toimeentulotukea tai liikenneinfrastruktuuria. Vaikka saajana olisi ensisijaisesti aikuinen, myös lapset voivat hyötyä merkittävästi määrärahojen käytöstä. Esimerkiksi liikenneinfran tapauksessa hyötyjää ei ole suoraan määritelty. Tällaisten menojen kohdentaminen lapsiin ja nuoriin edellyttää jonkinlaista jakosääntöä, joka parhaassa tapauksessa johdetaan palveluiden käytännön vaikutuksista tai tulonsiirtojen kohdentumisesta kotitalouden sisällä.
Projektin alkuvaiheessa on syytä keskittyä suoraan kohdistettavissa olevien menojen jakamiseen väestömomentteihin. Kuitenkin myös suoraviivaisempien jakosääntöjen kehittäminen on syytä pitää heti kehittämishankkeen alusta asti mukana budjettianalyysin kehittämisessä. Erikseen on pohdittava, halutaanko lapsilähtöinen budjettianalyysi ulottaa myös kuntien tilinpäätöstietojen tarkasteluun.
Käytännössä lapsibudjetoinnin budjettianalyysissa on kyse kuntien palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmien ymmärtämisestä ja määrärahojen jaottelusta näistä järjestelmiä kuvaavan tiedon perusteella. Budjettianalyysissa taloushallinnollinen talousarviotyö yhdistyy kuntien sosiaali- ja terveysjärjestelmien kuvaukseen ja tutkimukseen. Mitä paremmin palvelukokonaisuudet ymmärretään mikro- ja makrotasolla, sitä helpompaa budjettianalyysin teko on. Budjettianalyysin kehittäjiltä vaaditaan sekä budjetoinnin ja kunnallisten palvelujärjestelmien tuntemusta.
Lapsibudjetoinnin budjettianalyysi maakunnissa ja valtionhallinnossa
Suomessa julkisen talouden talousarvioita tehdään sekä valtionhallinnon että paikallishallinnon tasolla, tulevaisuudessa myös maakunnissa. Kuten kuntatasolla myös valtionhallinnon ja maakuntahallinnon tasolla lapsibudjetoinnin budjettianalyysissa on tunnettava hyvin julkinen palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmä, jotta lapsiin ja nuoriin kohdennetut määrärahat voidaan erotella mielekkäästi. Esimerkiksi valtion talousarvion menojen jyvittämisessä väestömomenteille monet olemassa olevat budjetointimenetelmät ja valtionosuuksien laskentamallit toimivat perustana lapsibudjetoinnin budjettianalyysin kehittämiselle.
Valtion talousarviossa on monia määrärahoja, jotka voidaan osoittaa melko vaivattomasti ja ongelmattomasti suoraan lapsiin ja nuoriin kohdentuviksi. Näitä ovat esimerkiksi lapsilisät. Koska merkittävä osa lapsiin ja nuoriin kohdentuvista palveluista järjestetään kuitenkin kunnissa, esimerkiksi kunnille maksettavien valtionosuuksien jakamien lapsiin ja nuoriin kohdentuviin menoihin edellyttää kunnissa tapahtuvaa budjettianalyysia. Ainoastaan tällä tavalla voidaan muodostaa tarkka jakosääntö valtionosuuksien kohdistamiselle lapsiin ja nuoriin. Karkeampia jakosääntöjä voidaan saada esimerkiksi valtionosuuksien laskentamalleista.
Monien valtion määrärahojen voidaan myös katsoa kohdentuvan epäsuorasti lapsiin ja nuoriin. Tällaisia määrärahoja ovat esimerkiksi monet tulonsiirrot, työllisyyspalveluiden määrärahat ja kuntoutuksen määrärahat, jotka hyödyttävät lapsia ja nuoria välillisesti heidän vanhempiensa ja huoltajiensa kautta. Myös valtion infrastruktuuri-investoinnit ovat esimerkki menoista, joilla voidaan arvioida olevan epäsuoria vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Valtionhallinnon tasolla menojen epäsuoran kohdentumisen osoittaminen on vähintään yhtä haastavaa kuin kuntatasolla ja se edellyttää moninaisten tilastoaineistojen hyödyntämistä. Koska budjettianalyysin tietopohja on monissa tapauksissa yhteinen, kuntatasolla tehtävä budjettianalyysin kehittäminen tukee myös suoraan muiden sektoreiden budjettianalyysin kehittämistä.